Vapaussodan ylipäällikön kenraali Mannerheimin aloitteesta Suomen senaatti perusti 4.3.1918 antamallaan asetuksella

• Vapaudenristin suurristin,
• 1., 2., 3. ja 4. luokan Vapaudenristin sekä
• 1. ja 2. luokan Vapaudenmitalin kunniamerkit.

Asetuksen mukaan päällystölle voitiin myöntää Vapaudenristin kaikkia luokkia, joista kuitenkin 2. luokka oli tarkoitettu vähintään kapteenin, 1. luokka vähintään everstin ja suurristi vähintään kenraaliluutnantin arvoiselle upseerille. Alipäällystön ja miehistön palkitsemiseen oli käytettävissä Vapaudenmitalit, mutta myös Vapaudenristin kaksi alinta luokkaa. Vapaussodan kunniamerkkien myöntäminen lopetettiin tammikuussa 1919.

Akseli Gallen-Kallelan suunnittelemat Vapaudenristit ja Vapaudenmitalit otettiin uudelleen käyttöön entisin myöntämisperustein talvisodan syttymisen jälkeen, joulukuussa 1939. Ne vakinaistettiin, kun Vapaudenristin ritarikunta perustettiin asetuksella 16.12.1940. Ritarikunnan suurmestarina oli Suomen marsalkka Mannerheim elämänsä loppuun.

Mannerheim-risti

Mannerheim-risti perustettiin 1940, mutta sen kunniamerkit suunniteltiin vasta 1941, jolloin myös ensimmäiset Mannerheim-ristin ritarit nimitettiin.

Ensimmäiset luonnokset 2. luokan Mannerheimrististä teki Aarno Karimo, mutta lopullisen muodon se sai Oskar Pihlin piirtämänä. Toisen kerran suodun Mannerheim-ristin tunnukseksi tuli 1944 ristikkäisistä marsalkansauvoista muodostuva solki, jonka suunnitteluun osallistui Pihlin lisäksi Tillanderin korusuunnittelija Hanna Siegfried. 1. luokan Mannerheim-risti on etusivultaan muuten samanlainen kuin 1. luokan Vapaudenristi, mutta mustaksi emaloitu.